Yhteisöllisyys, ulkoilurauha, ruuhkattomuus ja kohtuulliset asumiskustannukset ovat asioita, joita kasvava Espoo ei pystynyt enää tarjoamaan Sofia Tuiskulle ja hänen perheelleen. Orimattila pystyi.
34-vuotiaan Sofia Tuiskun perheeseen kuuluvat puoliso, neljävuotias lapsi ja koira. He asuvat nyt Orimattilassa omakotitalossa, joka sijaitsee sopivasti keskustan tuntumassa, mutta kuitenkin omassa rauhassaan.
Sofia on asunut Espoossa suurimman osan elämästään. Välissä opiskelut veivät hänet Turkuun ja työt pariksi vuodeksi Mikkeliin, jossa hän tapasi puolisonsa, kunnes perhe palasi takaisin Espooseen.
– No sinne päädyttiin, mutta sitten tapahtui klassisesti, että saimme lapsen ja halusimme asua isommassa asunnossa. Kun alkaa katsoa omakotitalojen hintoja Espoosta, huomaa, ettei se ole realismia. Me asuimme silloin ensiasunnossamme, joka oli 80-luvun paritalo Leppävaarassa ihan hyvällä sijainnilla, Sofia kertoo.
Mutta miksi juuri Orimattila?
Plus satatuhatta asukasta, miinus lapsuuden metsä
Espoo oli muuttunut valtavasti Sofian lapsuudesta. Kaupungin väkiluku on kasvanut sadallatuhannella asukkaalla, mikä näkyi arjessa jatkuvana ruuhkana ja palveluiden kuormituksena.
– Lapsuuden metsät, joissa sai juosta koiran kanssa vapaana, oli rakennettu täyteen asuntoja. Kirjastoon tai uimahalliin ei mahtunut ilman jonottamista, ja joka paikka tuntui olevan täynnä ihmisiä, Sofia kuvailee.
Niinpä uuden kodin etsiminen laajeni kehyskuntien suuntaan: Nurmijärvi, Tuusula, Mäntsälä, Hausjärvi… Sitä oikeaa ei kuitenkaan tuntunut löytyvän.
– Päätettiin lopulta mennä maakuntarajan yli, ja Orimattilahan tuli heti ensimmäisenä vastaan. Aluksi ajateltiin, että se on liian kaukana, mutta päätimme silti käydä katsomassa yhtä taloa, Sofia muistelee.
– Se oli ratkaisevaa: kun kävimme näytössä ja tutustuimme samalla Orimattilan keskustaan, huomasimme, ettei se ollutkaan masentava paikka, vaan täällähän on kaikki tarvittava.
Oma piha ja arki, joka rullaa
Lopullinen päätös syntyi, kun perhe löysi kodin, joka täytti tärkeimmät kriteerit: iso piha, ei näköyhteyttä naapureihin ja talo, johon saattoi kantaa tavarat sisään ilman remonttihuolia. Asuntokaupat tehtiin heinäkuussa, ja uusi arki Orimattilassa alkoi jo elokuussa 2025.
Vaikka asuinpaikka vaihtui, työpaikat pysyivät Helsingissä. Tämä onnistuu hybridityön ja Orimattilan hyvien yhteyksien ansiosta.
– Käymme molemmat Helsingissä töissä 1–2 kertaa viikossa. Kaupungin järjestämä liityntäkyyti juna-asemalle on ollut meille pelastus – se mahdollistaa sen, että pärjäämme edelleen yhdellä autolla, Sofia kiittelee.
Uuden kodin aikakausi
Muutto on tuonut perheen elämään toivottua rauhaa. Suurin muutos on ollut se, että perheen makuun liian suureksi kasvaneen Espoon ruuhkat vaihtuivat 16 000 asukkaan Orimattilan sujuviin palveluihin. Myös sosiaalinen piiri on kasvanut: suurelle kaupungille tyypillisestä anonyymiydestä on siirrytty aitoon yhteisöllisyyteen.
– Olen itsekin rohkaistunut juttelemaan Prisman keksihyllyllä. Se on ihanaa vaihtelua, Sofia Tuisku hymyilee.
Arki Orimattilassa on opettanut myös uusia asioita, kuten otsalampun tarpeellisuuden pimeällä kotikadulla ja sen, miten paljon rennompaa elämä on, kun päiväkodissa ei ole jatkuvaa henkilökunnan vaihtuvuutta ja luonto alkaa heti kotiovelta.
Myös puoliso on päässyt toteuttamaan kalastusharrastustaan lähivesillä – vaikka saaliiksi on tähän mennessä tullut vasta yksi särki, into on kova.
Uudesta kodista uudeksi yhteisöksi
Sofia Tuiskun ja hänen perheensä mielestä Orimattilaan on ollut helppo juurtua, kun ihmiset ovat niin avoimia. Sofia haaveena onkin olla tulevaisuudessa “rakastettu kyläaktiivi.”
Koti Orimattilassa ei ole perheelle ainoastaan talo, vaan yhteisö, jossa saa olla oma itsensä – olipa se sitten juttusilla Prisman hyllyjen välissä tai otsalamppu päässä pimeällä metsätiellä.
