Hyppää sisältöön

Orimattilan tonnon silta 1600x300x72

18.05.2015

Miksi asut Orimattilassa? Vuosien aikana olen monta kertaa vastannut tähän kysymykseen.
Miksipä en asuisi. Jo ensimmäisillä Orimattilan vierailuillani ihastuin paikkakunnan luontoon ja rauhaan.

Muutin Orimattilaan kymmenen vuotta sitten. Lahden seutu oli jo silloin tuttua; lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt hevospitäjän naapurissa Hollolassa. Orimattilaan minut toi mieheni ja hänen kotitonttinsa, jota suku on asuttanut jo sadan vuoden ajan. Pidän paikoista, joissa on menneisyyttä. Kotipiirin vanhoista rakennuksista olen löytänyt monia aarteita – niin kuvia, tekstejä kuin esineitäkin. Joskus ne puhuvat minulle, kun kirjoitan menneestä.

Orimattila on uinut töihini muutenkin. ”Harmaat enkelit” -romaaniani (2014) innoittivat muun muassa Jymylinna (entinen suojeluskuntatalo), entisen emäntäkoulun asuin- ja kutomorakennus (nykyisen päiväkoti Keinuhevosen talo), kirkko ja hautausmaa.

Myös Virenojan kylä kutkuttelee historianystävän mielikuvitusta. Kotikylästäni on löydetty asutuksen jälkiä jo varhaiselta kivikaudelta. Muita viehättäviä paikkoja Orimattilassa ovat entisen huopatossutehtaan tiloissa toimiva Villa Roosa taidenäyttelyineen, Soile Yli-Mäyryn taidelinna, Mallusjoen seutu takinkääntöviikkoineen ja vanha villatehdas Kehräämö, jossa usein käyn esimerkiksi kuntoilemassa. Pieni, mutta sympaattinen ja toimiva kirjasto on myös yksi mielipaikoistani Orimattilassa.

Parasta Orimattilassa on kuitenkin oma rauha ja kaunis, maaseutumainen ympäristö. Täällä saan kasvattaa kukkia ja porkkanoita sekä poimia mustikoita takapihan metsästä. Luonto antaa voimaa ja inspiraatiota. Se auttaa minua pysähtymään hetkeen ja löytämään noista tuokioista tarinanalkuja ja sanoja. Täällä on helppo hengittää.

Kun isommat ympyrät kutsuvat, esimerkiksi Helsinkiin täältä pääsee aika nopeasti. Ja siellä Helsingin riennoissakin kerron aina ylpeästi olevani Orimattilasta.

Onnea, 150-vuotias Orimattila!

Mila Teräs
kirjailija